Social Media

ELÄMÄNTAVAN LOPETTAMINEN

|
Moni mun lukijoista tietääkin, että oon harrastanut muodostelmaluistelua jo ''muutaman'' vuoden. Harrastin luistelua yhteensä 11 vuotta, kunnes lopetin tämän vuoden elokuussa. Asiasta kerroinkin jo täällä blogin puolella. Halusin kirjottaa tän postauksen apuna teille, jos pohditte samankaltaisia asioita.

Mä olin tosi innoissani alottamassa uutta kautta huhtikuussa, mutta osittain olin myös loppuunpalanut. Meillä oli takana ihan mahtava kausi ja annoin kaikkeni viimeiseen pisaraan asti. Olin innoissani, että kaikki mun hyvät ystävät päättivät jatkaa myöskin. Tuli kesätauon paikka ja sain elää ilman minkäänlaisia tarkkoja treeniaikoja ja sain mennä ihan miten sattuu. En muistanut miten hyvältä se tuntui. 

Oli aika palata treeneihin, mutta mun innostus oli ihan kateissa, mua ei yhtään huvittanut mennä jäähallille. Silloin aloin ensimmäisen kerran miettimään, että oonko tehnyt nyt ihan oikean päätöksen jatkamisen suhteen. Kävin treeneissä ja tein kaiken rimaa hipoen ilman mitään motivaatiota. Mun tekemisestä puuttui se kipinä jota sain luistelusta aikaisemmin. En saanut mun harrastuksesta enää mitään irti. Valmentajat tsemppasivat mua, mutta tsempit menivät toisesta korvasta sisään ja toisesta korvasta ulos. Äitikin tsemppasi, että innostun kyllä, kun kuulen kisamusan ja pääsen tekemään ohjelmaa. 

Otin asian puheeksi äidin kanssa yhtenä sunnuntaipäivänä. Kerroin rehellisesti miltä musta tuntuu ja äiti kuunteli. En kuitenkaan osannut tehdä päätöstä... puhuin äidin lisäksi myös mummun kanssa sekä muutaman ystävän, jotka luistelevat myös. Kukaan ei tuominnut mua ja sain tehtyä mun päätä piinanneen päätöksen. Päätin lopettaa luistelun. Laitoin valmentajalle viestiä mun tuntemuksista ja sovittiin, että tuun seuraavana päivänä hallille juttelemaan. Mulla on käynyt tuuri, että meidän joukkueella on ihan mahtavat valkut, jotka tarvittaessa kuuntelevat ja auttavat. Juttutuokion jälkeen menin sanomaan heipat kavereille ja kerroin etten jatka enää joukkueessa. Musta olisi tuntunut niin väärältä olla joukkueessa mukana, jossa muilla on niin paljon motivaatiota ja mulla ei yhtään. Se ei ois ollut reilua joukkuetta kohtaan. Toki olisin voinut tehdä päätöksen aikaisemmin. 

Asia mikä mua jännitti kaikista eniten koskien lopetuspäätöstä oli se, että alanko mä katumaan mun päätöstä myöhemmin. Nyt reilu kolmen kuukauden jälkeen voin sanoa, että en oo kertaakaan katunut mun päätöstä. Yhden kerran oon miettinyt, että voisin mennä pyörimään aamujäälle ja se oli Finlandia Trophyn katsomisen jälkeen. Oon myös todella onnekas jos näin voi sanoa. Sain lopettaa rakkaan harrastuksen silloin, kun halusin enkä joutunut lopettamaan jonkun urheiluvamman takia.

Oon nähnyt lähiaikoina hyvin hyvin kummallisia unia liittyen mun entiseen harrastukseen. Oon ollut treeneissä ja menossa leirille, mutta molemmissa unissa itkin sitä, että en oikeasti halua tehdä tätä. En tiedä mistä nää unet johtuvat, koska loppupeleissä tein oikean ratkaisun ja unissakin mun mieli huutaa ei. Unet on niin outoja...

Luistelu oli ja on mulle edelleen todella tärkeä laji. Sain niin paljon uusia ystäviä. Opin tuntemaan itseni paremmin ja pystyin kehittämään itseäni monella eri tavalla. Jäällä pystyi unohtamaan kaikki murheet. En turhaa sanokkaan, että luisteluvuodet on mun elämäni parhaita vuosia. Enkä myöskään blokkaa sitä mahdollisuutta, että en tulisi enää ikinä harrastamaan muodostelmaluistelua. Tulevaisuudesta ei voi koskaan tietää. ''There is a little girl who put her skates on, who fell in love with this sport the day she touched the ice and never looked back.'' - J 
8 kommenttia on "ELÄMÄNTAVAN LOPETTAMINEN"
  1. Itse lopetin lukion kolmosella kilpauinnin, jota olin harrastanut myös yli kymmenen vuotta. Uinti on todella intensiivinen laji, ja viimeisinä vuosina trenejä oli jopa kymmenen viikossa ja talvisin myös kisoja monena viikonloppuna. Se siis todellakin on elämäntapa, ja ryhmäkaverit kuin perhe.

    Minulla motivaatio lajiin oli kylläkin hiipunut jo ainakin pari vuotta ennen lopettamista, mutta kaverit kantoivat, vaikka muuten en olisi kyllä niitä treenimääriä jaksanut. Nyt mietinkin, että olisi varmasti ollut viisasta lopettaa heti silloin kun kiinnostus oikeasti loppui, kuten sinä teit. Tuntui vain, että minussa ei ole mitään muuta kuin uinti ja jos en ole uimari, niin mitä sitten?

    Lopulta lopettamispäätös oli helppo ja tuntui todella oikealta. Olen nyt ollut muutaman vuoden uimatta, ja vieläkin osaan arvostaa vapaa-aikaani, jota ei liikaa uintiaikoina ollut. En oikeastaan edes kaipaa altaaseen. Nyt harrastan jenkkifutista ja salilla käyntiä, sekä jumppia.

    Halusin vain sanoa, että teit varmasti oikein kuunnellessasi itseäsi tässä asiassa :) Tsemppiä jatkoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos paljon kommentistasi Iida! <3

      Ihana kuulla, että löytyy samantapaisia tarinoita. Mulla oli vähän samanlaiset fiilikset, että mitä mä sitten teen jos lopetan? Kuka mä sitten olen? Oli niin kasvanut kiinni siihen lajiin ja joukkueeseen.

      Mäkin tykkään nykyään käydä salilla ja se onkin tän blogin lisäksi mulle tosi mieluinen harrastus. Sitä oikeasti myös yllättyy miten paljon on vapaa-aikaa ja miten paljon sitä arvostaa vielä enemmän.

      Tsemppiä myös sulle ja mukavaa syksyä! :>

      Poista
  2. Oi, mä en tiennytkään että oot lopettanut! Mut tuttuja fiiliksiä, mullekin pesäpallon lopettaminen monen vuoden jälkeen oli iso päätös silloin pari vuotta sitten. Mut ei sitä oo kyllä hetkeekään katunut. Pystyi lukion lopulla keskittymään paremmin kouluun ja ohessa tienata vähän rahaa töissä käymällä, mikä ei ois ollut mahdollista pesisharrastuksen ohella. Sai ite rytmittää treenailut muiden menojen mukaan, eikä ollut mitään tarkasti nakutettuja aikatauluja. Ja mä oon ainakin sitä mieltä, että joskus elämässä kannattaa lopua siitä mikä ei enää tunnukaan yhtä hyvältä kuin ennen, ja antaa tilaa jollekin uudelle - mitä se sitten tuleekaan olemaan :>

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo mäkin halusin keskittyä myös ylppäreihin ja hankkia jonkun duunin (ei oo onnistunu vielä). Ja toi mitä tossa lopuksi sanoit on ihan täysin totta! :)

      Poista
  3. Voin kyllä niin samaistua sun tuntemuksiin! Mäkin tein hetki sitten vaikealta tuntuvan päätöksen ja lopetin pesiksen kymmenen vuoden harrastamisen jälkeen. Eikä oo kyllä täälläkään kertaakaan kaduttanut, saa tehdä just sitä mitä ite haluaa eikä tarvi miettiä päivien ohjelmaa treenien mukaan, ihanan vapauttavaa kieltämättä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää vapaus on kyllä tosi jees! Kiitos kommentista :>

      Poista

EMOTICON
Klik the button below to show emoticons and the its code
Hide Emoticon
Show Emoticon
:D
 
:)
 
:h
 
:a
 
:e
 
:f
 
:p
 
:v
 
:i
 
:j
 
:k
 
:(
 
:c
 
:n
 
:z
 
:g
 
:q
 
:r
 
:s
:t
 
:o
 
:x
 
:w
 
:m
 
:y
 
:b
 
:1
 
:2
 
:3
 
:4
 
:5
:6
 
:7
 
:8
 
:9